Siirry pääsisältöön

Rakas päiväkirja 11.11.21

 Voi vessan oven kahva... Juuri kuulin että mahdollisesti joutuisin työskentelemään joululomalla. Ihan kun muutenkin ei olisi pinna kireällä... Tuntuu kuin edellisestä lomasta olisi valovuosi.

Onneksi tulossa on viikonlopou ja sen myötä kädentaitomessut. Lauantaina ukkeli lupasi viedä mut syömään oikeen ravinteliin ja sunnuntai taatusti kuluu kolutessa äityliinin kanssa Pirkkahallilla.

Tällä viikolla sain idean omalle isälleni isänpäivälahjasta... Iskä kun rakentelee ahkerasti mahtavia pienoismalli-laivoja, niin mikäpä olisi parempi lahja kuin terva. Siis terva monessa muodossa. Löysin saunatervaa, tervashampoota, tervasaippuaa, tervaleijona karkkeja, tervalakua ja tietysti terva snapsia. Kortinkin väkästelin ja sisälle liimailin tervasta kartovan tekstin ja kanteen valokuvan kun pikkutyttönä istun iskän sylissä ja ohjaan venettämme. 

Tästä alkaa jo pikkuhiljaa myös joulun odotus ja siihen liittyvä askartelu... Näitä ideoita lähden imemään messuilta, vaikkakin korttiaihiot löysin jo ihanasta kaupasta Kauhavalta,  Tuulia Desing.  

Kunnes jälleen kerkiän rustailemaan...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Raskas päiväkirja 5.11.2021

Pieni pieni päivitys ja hetkellinen aloitus... Mies nukkuu tyytyväisen sohvan nurkassa.. ja mä katon telkkarista Vain elämää. Rankka työviikko takana ja muutaman viinilasin jälkeen on mukavata vaan rentoutua kynttilän valossa. Juuri nyt oon niiiiiin kateellinen työkaverille, joka pääsi tänään viettämään viikonloppua kavereidensa kanssa keskelle ei mitään vailla huolenhäivää... Mäkin haluun.  Syksy on niin mun lempi vuodenaika, on ensin se magee väriloisto, sienimetsä ja sitten synkkä ja kylmä pimeys, joka pakottaa sytyttään joka paikkaan kynttilöitä, valoja ja lyhtyjä. Kun mä jossain vaiheessa saan raivattua ja siivottua kaaoksen niin laitan tännekin kuveja siitä tunnelmasta jonka haluun luoda   Tässä vaiheessa telkkari on jo hiljaa, ohjelma loppu. Mies ei pörise, joten tarkistaa et hengittääkö se edes. (Hengittää)  Kaaosmainen työpäivä on vetänyt totaalisesti veronsa, silmä meinaa lupsua ja haukotud suupielestä karata, mut pysyn vahvana... En voi mennä vielä nukkuma...

Tästä kaikki alkaa

 Juuri nyt tässä vaiheessa on tunne, ettei ketään kiinnosta..  tääkin on niin nähty...  No en ajatellutkaan et kirjoittaisin tätä suurelle yleisölle, vaan ehkä enemmän itselle ja päiväkirjana, tosin julkisena sellaisena..  eli siihen tyyliin, kun joskus pikkutyttönä se kirjoitettiin, mut nyt naisena ehkä hieman suodattaen... En siis todellakaan vuodata ihan kaikkea☺️!  Haluan jakaa arkisia askareita, vinkkejä, tuunailuja ja juttuja turuilta ja toreilta... Aika sekalaista ja just sitä mitä mieleen sattuu juolahtaan.  Ainoa ero moniin muihin blogeihin on se, et en jauha lapsiperheen arjesta, koska lapsia ei ole. Saatan puhua lapsista, koska töitä sellaisten kanssa teen, mutta pääasiassa jätän perhetouhut väliin.    Rakastan syömistä ja ruuanlaittoa, käsitöitä, tuunailuja, kirppareita, huutokauppoja, museoita, historiaa, purjehdusta, luontoa, biletystä ja vaikka mitä hassua... Ja varmasti kaikki löytyy tästä päiväkirjasta jossain muodossa. Toivottava...